“Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista kun ei niihin yltänyt. ”  – Aisopoksen tarinat (n. 620–560 eaa.)

Villivihannesten ja -yrttien keruuta kutsutaan hortoiluksi. Esimerkiksi Kreikassa villivihannesten keräilyllä on pitkät perinteet. Hortoilu onkin johdettu kreikan kielen sanasta horta, joka tarkoittaa kaikkea villiä vihreää. Esimerkiksi muinaiset Rooman legioonalaiset hoitivat hiertymiä piharatamon lehdillä ja viikingit käyttivät sitä nopeuttaakseen haavojen parantumista.

Viikon tehtävä sinulle: Tunnista itsellesi yksi uusi kasvi, josta valmistat jotakin uutta. Lähetä kuva tämän videon alle.

Lue artikkeli

Suomessa hortoilu-käsitettä ovat popularisoineet Raija ja Jouko Kivimetsä, jotka ovat kirjoittaneet mm. kirjan Hulluna hortaan (2013).

Suomessa villivihannekset ovat toimineet lähinnä vararavintona huonoina aikoina. Mahdollisesti sen vuoksi monet villivihannekset on leimattu arvottomiksi rikkaruohoiksi. Biohakkerille rikkaruohoja sisältävät tienpenkereet ja villiintyneet piha-alueet ovat ruokakauppoja parempia paikkoja kerätä tiukat ravinnerikkaat maut päivän vihreään annokseen.

Nykyään villiyrtit ovat tehneet paluun monien huippuravintoloiden ruokalistojen kautta. Kokeile villiyrttejä Helsingissä esimerkiksi seuraavissa ravintoloissa: Juuri, Ask, Pure Bistro, Kuurna, Ateljé Finne, Chef & Sommelier, Spis, Olo ja Luomo.

Villiyrtit ja -vihannekset ovat ilmaista aitoa lähiruokaa. Ravitsemuksen lisäksi ne voivat ennaltaehkäistä useita sairauksia ja niillä on hoidettu vuosituhansia ihmisten terveyttä. Näitä aineita kasveissa ovat esimerkiksi:

  • Eteeriset öljyt jotka desinfioivat, sisältävät antibakteerisia ja diureettisia ominaisuuksia sekä rauhoittavat suolistovaivoja (karminatiivisia). Monet eteeriset öljyt voivat olla myrkyllisiä suurina annoksina. Eteerisiä öljyjä sisältävät esim. timjami, valkosipuli, piparminttu, laventeli, salvia, kamomilla, fenkoli ja basilika.
  • Lima-aineet, kuten pektiini ja likeniini vaikuttavat tulehduksiin ja edesauttavat haavojen paranemista. Runsaasti lima-aineita sisältävät esim. ruiskaunokki, leskenlehti, kehäkukka ja esikko.
  • Sapoiinit vaikuttavat monin eri tavoin ja niitä on mm. esikossa, koivussa ja keto-orvokissa.
  • Piihappo vahvistaa sidekudoksia, sekä auttaa ihon ja limakalvojen tulehduksissa . Sitä sisältävät esim. peltokorte, kanerva ja nokkonen.
  • Karvasaineet kuten alkaloidit ja glykosidit lievittävät kramppeja ja jännitystiloja, sekä helpottavat mahan ja suoliston toimintaa. Karvasaineita esiintyy esim. voikukissa, salviassa ja kehäkukissa.
  • Parkkiaineet ehkäisevät mahan ja suolen limakalvojen tulehduksia, myrkytyksiä ja ihottumien syntyä. Niitä on paljon esim. karhunvatukassa ja poimulehdessä.
  • Salisyylihappo tappaa bakteereja ja lievittää kipuja. Salisyylihappoa on mm. pajussa, mesiangervossa, orvokeissa ja kehäkukassa.

Luonnossa nämä aineet ovat yleisesti ottaen kasvien luonnollisia suoja-aineita tuholaisia, sieniä ja bakteereja vastaan. Ihmiselle nämä ovat pieninä määrinä terapeuttisia ja myös immuunijärjestelmää tukevia.

Jalostamattomat villivihannekset ovat perinteisiä viljelykasveja vahvempia, sisältävät viljelykasveja enemmän antioksidantteja, vitamiineja ja hivenaineita, eivätkä ne sisällä torjunta-aineita. Villivihannekset ovat myös maultaan selvästi vahvempia kuin perinteiset vihannekset. Villiyrteistä saa runsaasti erityisesti C-vitamiinia, folaatteja, kivennäisaineita ja antioksidanttisia ainesosia, joita ajatellaan yleisesti olevan runsaasti vain marjoissa.

Monet villivihannekset ovat ylivoimaisia kaupan tarjontaan verrattuna. Esimerkiksi nokkosessa on yli viisi kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa. Nokkosen on tutkimuksissa todettu alentavan verensokeria kakkostyypin diabeetikoilla, helpottavan nivelkipuja sekä pienentävän eturauhasen liikakasvua. Voikukassa taas on yleisesti huomattavasti enemmän ravinteita kuin viljellyissä salaateissa.

Keruu

Suomessa on n. 500 käyttökelpoista kasvia, joista n. 250 soveltuvat kerättäväksi niiden yleisyyden takia. Myrkyllisiä lajikkeita on n. 100.

Aloita hortoilu tunnistamalla muutamia kasveja vuosittain. Tutustu niiden kasvun koko elinkaareen aina pienestä versosta siemeniin ja juuriin asti. Opi myös tuntemaan, mitä kasvin osia kannattaa kerätä mihin vuodenaikaan. Useimmiten nuoret versot ja vanhemmista kasveista tuoreet latvat ovat parhaita.

Kasvit kannattaa kerätä aamulla heti aamukasteen kuivumisen jälkeen. Poikkeuksena kukat kannattaa kerätä keskipäivällä niiden ollessa täydessä loistossaan.

Monet hyönteiset ja perhoset yms. käyttävät kasveja lisääntyäkseen. Älä kerää kaikkea yhdeltä paikalta, vaan jätä kasveja myös muiden luontokappaleiden käyttöön.

Suosi keruupaikkoja, joissa luonto on mahdollisimman puhdas. Vältä paikkoja, joihin sade- ja jätevesi mahdollisesti valuu, sekä välittömiä autoteiden, tallien, navettojen ja tehtaiden lähialueita (50-200 m).

Näin kasvit tulevat tutuiksi ja kerääminen on varmempaa. Helppoja tunnistettavia ja varmoja valintoja monipuolisen käytön, ravintoarvojen ja kerättävyyden näkökulmasta ovat heti alkuun nokkonen ja voikukka.

Suurinta osaa villiyrteistä voi kerätä ilman lupaa ns. jokamiehen oikeudella. Luonnonsuojelualueilla jokamiehenoikeudet eivät kuitenkaan päde. Lisäksi jokamiehenoikeudet eivät kata rauhoitettujen kasvien puiden, sammaleiden tai jäkälän keräämistä. Mainittakoon, että esimerkiksi kataja ja tyrni ovat rauhoitettuja. Yleisohjeena voisi pitää, että jos kasvia ei tunne, niin sitä ei pidä poimia. Oman turvallisuuden takia, älä syö mitään kasvia, jota et varmuudella tunnista. Myrkyllisiä kasveja ovat mm.:

  • Pihakasveista ukonhatut, sormustinkukat ja kielot ovat jo pieninä määrinä haitallisia.
  • Muita kokonaan myrkyllisiä ovat akileijat, keltamo, konnanmarjat, linnunmaito, mustakoiso, myrkkylilja, paatsama, punakoiso, päivänsini, rentukka, ritarinkannus sekä valkovuokko. Maanpääliseltä osaltaan ovat lisäksi myrkyllisiä Mooseksen palavapensas ja ruusuleinikki. Esikon maavarsi ja juuri ovat myrkyllisiä, sekä siis narsissin ja tulppanin sipulit.
  • Myrkylliset putkilokasvit kuten myrkkykeiso, myrkkykatko ja jättiputket. Näiden takia kannattaa välttää koiran- ja karhunputken keräämistä, jos ei ole täysin varma tunnistuksesta.
  • Myrkyllisiä marjoja tai siemeniä kasvattavat esimerkiksi kielot, oravanmarja, happomarja, hevoskastanja, kuusamat, lumimarja, marjakuuset, seljat, sorvarinpensas, terttuselja sekä väriherne. Näiden lisäksi lupiinin ja risiinin siemenet, sekä ruusupavun siemenet ovat myrkyllisiä.
  • Kokonaan myrkyllisiä puita, pensaita ja köynnöksiä ovat alppiruusu, kultasade, kärhöt, näsiä, rohtokataja, tuijat sekä tuomi.

Säilöntä ja käyttöideoita

Parhaimmillaan villiyrtit ovat tuoreeltaan syötynä. Muita käyttötapoja:

  • Yrttiteenä
  • Salvana tai öljyuutteena esimerkiksi kookosöljyyn sekoitettuna
  • Kylmävesihauteena
  • Mehustettuna (jonka voi myös pakastaa)
  • Kuivattuna (talouspaperilla, uunissa, saunassa tai kuivurissa) tummassa lasipurkissa
  • Pakasteena (kasta nopeasti kiehuvaan veteen ennen pakastamista)
  • Hapatettuna
  • Tinktuurana (alkoholiuutteena)
  • Öljyn kanssa pestona
  • Hunajassa

Keräämisen arvoisia kasveja

  • ahosuolaheinä ja niittysuolaheinä (lehdet, sisältää oksaalihappoa, joten nauti maitotuotteiden tai mantelien kanssa)
  • isomaksaruoho
  • piharatamo (lehdet kukinnan aikana, simenet kypsänä leipään tai raakakekseihin)
  • siankärsämö (erityisesti kukkalatvat)
  • peltokanankaali (kukintoja höyrytettynä)
  • nokkonen (kaikki osat, myös siemenet)
  • vuohenputki (pinaatin tapaan)
  • käenkaali eli ketunleipä (oksaalihapon takia maitotuotteiden kanssa tai vaikkapa lihan kanssa, esim. tartar-pihveissä)
  • litulaukka (lehdet, kukat, siemenet, juuret ennen kukintaa)
  • maahumala
  • kurtturuusu (terälehdet salaatteihin ja jälkiruokiin)
  • kallioimarre (juuri lakritsin tapaan, myös talvella)
  • kamomillasaunio ja pihasaunio (kukkimaan puhjennut mykerö koristeena salaatteihin tai teehen. Kuivatuista kukista voi tehdä jauhoa)
  • mustaherukanlehti (teehen)
  • koivunlehti (nuorena, maanomistajan luvalla)
  • pihlaja (lehti karvasmantelin tapaan, pihlajanmarjat kun lumi sataa maahan)
  • voikukka (lehdet, juuret ja mykerönuput)
  • poimulehti
  • jättipalsami
  • merisinappi
  • villikuminan siemenet
  • vesiheinä eli pihatähtimö
  • ahomansikka
  • kanervan kukka (rauhoittavana unettomuuteen)
  • katajan kerkät (savustukseen ja teeksi)
  • koivunlehti (salaatteihin ja teehen)
  • kuusenkerkkä (salaatteihin, siirappina jälkiruokiin, riistalle)
  • maitohorsma (nuoret versot parsan tapaan ja kukat salaatteihin)
  • mesiangervo (lehdet ja kukinnot mm. kylmävesihauteena tai jälkiruuissa)
  • peltokorte (teenä – vältä sekoittamasta myrkylliseen suokorteeseen ja näköislajikkeisiin)
  • pihlajanlehti (teenä)
  • vadelmanlehti (teenä, nuorena salaatteihin)
  • kangasajuruoho (timjamin tapaan)
  • keto-orvokki (ruokien koristeena, erityisesti jälkiruokiin tuomaan vaniljan aromia)
  • mäkikuisma
  • rohtovirmajuuri (rauhoittavana teenä)
  • isotakiainen (juuri, varsi ja kukinnot)
  • väinönputki (lehdet ja juuret)
  • jauhosavikka

Muutamia poimintoja

  • Maitohorsma on runsaskasvuinen, yleensä purppuranpunakukkainen avointen paikkojen kasvi. Sen nuoret versot ovat maukkaita parsan tapaan valmistettuna, vedessä kiehautettuna tai piiraissa ja paistoksissa. Lehdet ovat hyvä lisä salaatteihin tai muhennoksiin ja muihin lämpimiin ruokiin. Lehdet soveltuvat myös yrttiteeksi. Maitohorsman lehtiä ja kukkia voi kuivata sekä pakastaa.
  • Nokkonen on kehoa vahvistava kasvi. Sillä hoidetaan mm. anemiaa ja iho-ongelmia, parannetaan nivelvaivoja, edistetään hiusten kasvua ja nostetaan vireystasoa. Nokkonen lisää vastuskykyä, poistaa kuona-aineita, hoitaa maksaa, munuaisia ja suolistoa, sekä kerrotaan sen voimistavan myös mieskuntoa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja kansanlääkinnässä on piiskattu ihoa tuoreilla nokkosilla hoidettaessa mm. kihtiä ja halvauksia. Nokkosen lehdissä on huomattava määrä klorofylliä eli lehtivihreää. Nokkosessa on paljon rautaa ja C-vitamiinia ja se sisältää A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Rautaa siitä on monta kertaa enemmän kuin pinaatissa. Kuivatussa lehdessä kuitua on 25 %. Piitä kasvissa on 60 kertaa enemmän kuin lehtisalaatissa. C-vitamiini säilyy parhaiten kuivatuissa nokkosissa, kalsium puolestaan säilyy ryöpätessäkin.
  • Siankärsämö vahvistaa immuniteettia, hillitsee tulehduksia, lievittää kipua ja hoitaa suolistoa sekä edistää maksan toimintaa. Siankärsämöllä hoidetaan mm. vilustumisoireita, keuhkoputkentulehduksia, naistenvaivoja, ummetusta, peräpukamia, korkeaa verenpainetta ja huonoa ääreisverenkiertoa. Ulkoisesti sillä hoidetaan haavoja ja paiseita sekä särkeviä jäseniä reumassa ja kihdissä. Sievän ja siisti arven saamiseen on käytetty siankärsämön lehtimurskaa. Se sisältää mm. magnesiumia, seleeniä, kaliumia, mangaania, flavonoideja, salisylaatteja, eteerisiä öljyjä, karvasaineita, parkkiaineita sekä C- ja E-vitamiineja. Siankärsämö on erinomaista kuivatettuna ja siitä voi käyttää niin lehdet kuin kukatkin.
  • Piharatamo tunnetaan haavojen ja ruhjeiden hoitajana. Sen lisäksi sillä hoidetaan yskää ja muita hengitystieinfektioita, vatsavaivoja, hyönteisten pistoksia ja iho-ongelmia. Piharatamo sisältää mm. betakaroteenia, kalsiumia, C-vitamiinia, lima-aineita, parkkiaineita ja piihappoa. Siemenet ja siemenkuitu psylliumin tapaan leivonnassa.
  • Poimulehti tunnetaan naisten omana rohdoksena, sillä säännöllisesti käytettynä se voi lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja sekä tasapainottaa hormonitoimintaa. Poimulehti rauhoittaa vatsaa ja edistää ruuansulatusta, vahvistaa sidekudoksia, lievittää kipuja, poistaa turvotuksia ja tulehduksia. Sillä voidaan hoitaa myös ripulia ja verenvuotoja. Poimulehti on hyvin C-vitamiinipitoinen ja se sisältää myös eteerisiä öljyjä sekä parkkiaineita. Poimulehden tuoreista lehdistä ja juurista on tehty ennen vanhaan voiteita, joita käytettiin haavojen ja lievien murtumien hoitoon.