“If you don’t take the herbs, they won’t work.” – Ron Teeguarden

Villivihannesten hyödyntämisen lisäksi jokainen voi kasvattaa lyhyen kasvukautemme aikana helposti laajan valikoiman hyöty-, mauste- ja lääkekasveja – naurettavan pieneltä pinta-alalta. Uusimmalla videolla käsitellään viljelyä – kukkapenkissä tai ikkunalaudalla.

Lue artikkeli

Istuskelen viljelypalstani terassilla aurinkotuolissa. Aurinko paistaa ja ystäväni näpyttelee vieressä kitarallaan soljuvia rytmejä. Kesän tuoksu hieroo aistijärjestelmäni rauhallisen kirkkaaseen tilaan, samalla kun kipristelen multaa paljaiden varpaideni väleissä. Aarin viljelypalsta Tampereen ydinkeskustan tuntumasta kustantaa vuosittain hulppeat 20 euroa – paikallinen 4H-yhdistys ylihinnoittelee selkeästi 😉

Kasvien viljely on monella tavalla syvän terapeuttista puuhaa. Pidin tätä aikanaan kukkuhattutätien haihatteluna, mutta etenkin viime vuosina olen huomannut viljelyn positiivisen addiktoivan luonteen kaikessa monimuotoisuudessaan. Biofilian eli luontoyhteyden lisääminen, elämän syklisyyden syvempi peilaaminen sekä visuaalinen kasvun havainnointi nostavat biorytmiensä tahdissa nopeasti perustavanlaatuisia ajatuksia pintaan. Auringossa oleskelu (D-vitamiinin hyödyt), kasvimaan tuoksumaisema (fytonsidien positiiviset vaikutukset), leppoisan mielekäs sosialistointi ja mitä parhaat hyötyliikunnalliset joogatreenit sisältyvät kaikki samaan pakettiin.

Jokainen meistä tuntee eron itse kasvatetun ruoan ja marketin version välillä. Mahdollisimman laadukasta ruokaa etsiessä kaikki polut johtavat ennemmin tai myöhemmin koko tuotantoketjun alkuvaiheen muuttujien optimointiin. Alla keskeisiä ajatuksia viljelyharrastuksen starttaamisen tiimoilta.

Maaperä & sijainti

Kaikki lähtee maaperästä. Jos aloitat viljelyprojektin nollasta, kannattaa kasvupaikan valintaan käyttää suurin osa fokuksesta – sen jälkeen kaikki muut vaiheet helpottuvat merkittävästi. Todellinen viherpeukalo-biohakkeri mittaa maaperän lähtötilanteen esimerkiksi viljavuuspalvelu.fi:n tarjoamalla maaperän analysointi-kitillä. Näin esimerkiksi maaperän mahdollisia ravinnepuutoksia voi lähteä kohdennetummin kompensoimaan eri lannoitusmenetelmillä – sekä hyödyntää tietoa maaperän alueellisista ravinteellisista eroista eri kasvien viljelypaikkaa valitessa.

Ja maaperän ravitsemisesta puheenollen: Yksi olennainen ajatus ravitsemuksen tiimoilla linkittyy siihen, miten muokkaamme ympäristöämme omien valintojemme kautta – ja mikä vaikutus tällä pohjimmiltaan on omaan terveyteemme. ”Olet mitä syöt” ja ”olet mitä imeytät” laajenevat ajatuksina yksilön ulkopuolelle hyvin nopeasti, kun poistamme kaupunkiympäristön mukanaan tuomat logisiikkajärjestelmät (jätehuolto, vesihuolto jne.).

Minkä verran tuotamme jätettä ja miten hyödynnämme ruokavaliomme ylläpitämisen sivutuotteena syntyvät ”jätteet” (energian, ravinteet etc.)? Yksi kätevä vinkki omassa kotikeittiössä syntyvän biojätteen jatkohyödyntämiseen on esimerkiksi Bokashi-kotikompostijärjestelmä, jolla omat jätteensä saa kierrätettyä takaisin ravinteiden ja mikrobien kiertokulkuun. Kun hyödynnät syömästäsi ruoasta myös normaalisti biojätteeseen päätyvät arvokkaat ravinteet, liikahtaa jokin syvemmällä tasolla tyydyttävä palanen sisälläsi.

Gramma maaperää sisältää miljardeja mikro-organismeja ja jalkojemme alle usein unohtuva mikrokosmos tarjoaa kurkistuksen eri ekosysteemien loputtomaan kompleksisuuteen. Konkreettinen yhteys maaperään voi myös tarjota mielenkiintoisia terveyshyötyjä yllättävän suorien mekanismien kautta. Esimerkiksi Mycobacterium vaccae -nimisen maaperässä esiintyvän probioottikannan (SOB / Soil Based Organisms) on spekuloitu vaikuttavan positiivisesti mielialaamme. Maaperän kanssa työskennellessä eri mikro-organismeja siirtyy elimistöön mm. hengitysteitse. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa kyseinen bakteerikanta aktivoi aivoissa serotoniinia vapauttavia neuroneja ja vaikuttaa positiivisesti hiirten tunteisiin sekä käyttäytymiseen.

Huomioi viljelypaikkaa valitessa:

  • Viljelykasvit kaipaavat kasvaakseen vähintään kuusi tuntia suoraa auringonpaistetta. Valitse paikka, jossa rakennukset tai suuret puut eivät varjosta liikaa valitsemaasi viljelypaikkaa.
  • Huolehdi etukäteen, ettei maassa ole juuririkkaruohoja kuten juolavehnää. Rikkaruohot ovat avomaaviljelyksillä aina vaivana. Maata perustettaessa kannattaa se puhdistaa mahdollisiiman hyvin eri rikkaruohojen juurista.
  • Ota selvää paikan historiasta ja pyri varmistumaan, ettei maaperää ole kontaminoitunut raskasmetallien, öljyn, glysosaatin (Roundup) tmv. käytöstä.
  • Viljelypaikka kannattaa perustaa hieman etelään päin viettävälle paikalle, jolloin vesi ei jää seisomaan alueelle syksyllä. Samasta syystä paras maalaji on multava ja hietainen kivennäismaa.
  • Valitse paikka, jonka läheltä saat noudettua kasteluvettä sadeveden lisäksi (järvi, vesipiste tmv.)
  • Mitä lähempänä kotioveasi paikka sijaitsee, sen helpompi kasveja on hoitaa ja sitä enemmän niitä tulee myös hyödynnettyä.

“First Rule of Tonic Herbalism,” summed up in a single word – Compliance. If you don’t take the herbs, they won’t work.” – Ron Teeguarden

Tähän jatkona voisi todeta keskeisen terveyttä ylläpitävän ”metaviestin” kera – kun ympäröit itsesi hyvillä raaka-aineilla, inspiroivalla informaatiodieetillä tai innostavilla ihmisillä – positiivisia asioita tulee tehtyä enemmän, koska ympäristö luo enemmän Yhteyttä ja nostaa vaivihkaa standardeja. Kun olen käynyt lähteeltä vettä, johon minulla on vahvempi suhde, tulee vettä yksinkertaisesti juotua päivän mittaan enemmän. Keskeisimmät makro-tason terveysteot tehdään oman ympäristön muokkaamisen suhteen, jolloin mikro-tason toimenpiteistä tulee automaattisesti helpompia. Kuinka teen viljelyharrastuksesta helpompaa ja hauskempaa? Kuinka jaan projektin esimerkiksi hyvän ystäväni tai kumppanini kanssa niin, että työmäärä ja vastuu jakautuu, mutta yhteinen päämäärä lisää koko projektin mielekkyyttä?

Viljeltävien kasvien valinta

Mausteiden ja rohtokasvien viljelyn valinnan tärkeimpänä perusteena on luonnollisesti se mistä mausteesta pidät ja mitä rohtoa tarvitset. Jollekin kaikkein tärkeintä on helppohoitoisuus ja jollekin taas esim. koristeellisuus. Lisäksi Suomen ilmasto säätää ne rajat, joihin kasvien viljelyn on mukauduttava. Runsaasti lämpöä vaativat Välimeren ympäristöstä ja Intiasta kotoisin olevat yrtit eivät usein selviä talven yli tai tuota siemeniä. Tällaisia ovat mm. anis, basilika, kesäkynteli, korianteri, laventeli, maustemeirami, rosmariini, ryytisalvia, sitruunamelissa ja timjami. Suhteellisen kylmänkestäviä ovat aasialaiset, eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset lajit, ja kaikkein kestävimpiä ovat luonnollisesti ne yrtit, jotka ovat kotoisin Pohjoismaista (tai esim. Alpeilta / Siperiasta).

”Yrttikasvit toimivat kasvimaassa muitten kasvien parantajina ja teho-aineiden lisääjinä. Ne karkottavat tuhohyönteisiä ja houkuttelevat mehiläisiä ym. hyödyllisiä pörriäisiä vierailemaan puutarhaasi.”

Helpoimmalla selviät alkuun esimerkiksi seuraavilla yrteillä:

  • Kirveli
  • Lipstikka
  • Mintut
  • Oregano
  • Persilja
  • Rakuuna
  • Sitruunamelissa
  • Tilli
  • Timjami

Vaateliaimpia ovat rosmariini, basilika ja laventeli. Jos haluat varmasti talvenkestävän lajikkeita, valitse maahasi esimerkiksi iisoppia, lipstikkaa, rakuunaa, sitruunamelissaa, mäkimeiramia, minttuja ja saksankirveliä. Jos kasvisi joutuvat mahdollisesti sietämään pidempiä kuivia kausia, kannattaa valita meiramia, lipstikkaa, rakuunaa, saksankirveliä, salviaa ja timjamia.

  • Huomioi kasvien viljelyssä niiden korkeus ja tilan tarve. Vuosien varrella kasvi voi tuuheutua ja viedä tarhasta paljon tilaa.
  • Siementen istutuksessa kasvualustaan vedetään ketjulla, haravalla tai kepillä matalat vaot. Riviväli on yleensä n. 15–20 cm ja siemenet kylvetään kosteaan maahan n. 0,5–3 cm syvyyteen, siemenen koon mukaan.
  • Huomioi esikasvatuksen rooli. Jotkut kasvit (mm. tomaatti, kurkku, monet kurpitsat ja kaalit etc.) täytyy esikasvattaa kotona maalis-huhtikuusta alkaen tai ostaa alkukesästä taimina. Toiset taas kylvetään suoraan maahan (mm. salaatit, juurekset, tilli, kehäkukka). Taimia voi hankkia kesäisin mm. taimitarhoista ja toreilta.
  • Käytä maaperän ravinnetiheyden lisäämiseen tarvittava määrä lannotteita kuten kompostimultaa, lehmänlantaa ja tuhkaa. Esimerkiksi tuhkasta kasvit saavat arvokkaita mineraaleja kuten kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, sekä lukuisia hivenaineita.
  • Kerää kasveja aktiivisesti. Monet kasvit (mm. kesäkurpitsa, kurkku, monet yrtit) tuottavat sitä enemmän satoa, mitä enemmän niistä korjataan satoa. Sato myös pilaantuu penkkiin jos sitä ei korjata ajoissa.

Millä kasveilla kannattaa aloittaa?

Jos projektia on tarkoitus jatkaa useamman kasvukauden verran, kannattaa monivuotisista kasveista tehdä kasvimaan / viljelyalan reunoille erillinen ryhmä, joka voi jatkaa kasvuaan, vaikka muu kasvimaa käännetäänkin syksyllä. Hyvin talvehtivat maustekasvit ovat helppohoitoisia – kun ne kerran saa talvehtimaan, ne pysyvät maassa jopa kymmeniä vuosia. Tällaisia kasveja ovat mm. korkeakasvuinen saksankirveli, lipstikka, venäläinen rakuuna, piparjuuri sekä monet mintut ja sipulit. Hyvin talvehtivia keskikokoisia mausteita ovat mm. mäkimeirami ja iisoppi. Maa-alueen voi myös halutessaan jakaa esimerkiksi kolmeen-neljään osaan kasvien viljelyominaisuuksien ja talvehtivuuden mukaan: monivuotiset hyvin talvehtivat, itsekylväytyvät ja 2-vuotiset huonosti talvehtivat, yksivuotiset kylvettävät ja oma taimilohko niin yksivuotisille kuin huonosti talvehtiville.

Yksivuotisista kasveista helppohoitoisia ja erittäin käyttökelpoisia vihanneksia ovat mm. lehtikaalit, palmukaalit ja mangoldit, joista kaikista saa käytännöllisesti ison määrän ravinteita mm. salaatteja, mehuja tai smoothiejuomia varten. Rohdoskasveista kannustan isosti aromaattisten mausteyrttien viljelyyn (fenkoli, rucola, meirami, rosmariini etc.) sekä toki ekosysteemimme klassisimpien rohdoskasvien, kuten väinönputken ja mäkikuisman viljelyyn. Vastaavia kasveja voi hyödyntää arjessa ruoanlaiton mausteena sekä mm. teejuomien tai tinktuuroiden valmistamiseen.

Eri kasveista on lukuisia alalajikkeita, jotka sopeutuvat paremmin tietyille leveyspiireille. Edistyneempi viherpeukalo kykenee viljelemään myös Suomessa monia planeettamme huikeimpia rohdoskasveja aina ruusujuuresta ja eleutherosta (venäjänjuuri) steviaan sekä aswagandhasta (rohtokoisio) schisandraan (palsamiköynnös) ja tulsiin (pyhäbasilika). Alla kuitenkin yleispäteviä linjauksia sekä valikoituja nostoja helpoista ja käyttökelpoista viljelykasveista pohjoisiin olosuhteisiin:

Yksivuotisia:

  • Basilika
  • Tilli
  • Kurkkuyrtti
  • Maustekirveli
  • Korianteri
  • Kesäkynteli
  • Vihanneskrassi
  • Anisruoho
  • Kehäkukka
  • Tuoksuampiaisyrtti
  • Öljyhamppu
  • Tupakka
  • Maarianohdake
  • Ryytineito
  • Kamomilla
  • Salviat
  • Juurekset (porkkana, retiisi, punajuuri, raitajuuri…)

Monivuotisia:

  • Iisoppi
  • Mäkimeirami
  • Koiruoho
  • Persilja
  • Kumina
  • Timjami
  • Mintut
  • Rosmariini
  • Sitruunamelissa
  • Rakuunat
  • Saksankirveli
  • Väinönputki
  • Valeriaana (rohtovirmajuuri)
  • Ruohosipuli
  • Valkosipuli
  • Lipstikka
  • Ukontulikukka
  • Laventeli
  • Yrtti-iiso
  • Marjat (aronia, herukat, vadelma, karviainen, saskatoon, mustaorapihlaja, goji, schisandra…)

VIljelytekniikoista löytyy syventymistä helposti elämänmittaiseksi projektiksi asti, aina biodynaamisista preparaateista mehiläishoidon ja mykoritsarihmastojen hyödyntämiseksi eri symbioosien optimointiin. Alla yksinkertainen esimerkki maaperän mineralisointiin käyttökelpoisesta pikkuvinkistä:

Nokkoskäyte

  • Kerätää vajaa ämpärillinen nokkosta varsineen.
  • Täytä ämpäri vedellä ja painele nokkoset veden alle.
  • Anna seisoa 2 vuorokautta.
  • Laimenna liuosta (1 osa käytettä, 4 osaa vettä) ja käytä kasvien kasteluun.

Millainen on oma yrttitarhasi? Kommentoi alle.